Keho. Meidän olemisemme mahdollistava kulkuväline. Kaikilla on oma keho, mutta kuinka huomioit kehosi? Autoa, polkupyörää tai arvovaatteitakin huolletaan aika-ajoin, mutta se oma, kaikista lähinnä oleva väline, keho, jää viimeiselle sijalle huoltolistalla. Kuulostaako tutulta? Selkä kremppaa, käydään ehkä lääkärissä, ehkä ei, jotain apua tulee jostain, ehkä, asian kanssa oppii elämään, ehkä. Oletko koskaan ajatellut oikeasti kehoasi ja sen ihmeellisiä mahdollisuuksia? Meidän elämämme tässä ajassa on hektistä, ympärillä tapahtuu paljon kaikkea, mikä vie huomiomme yleensä pään sisään, ajatuksiimme. Kroppa unohtuu, kun se on siinä jatkuvasti, ja vasta, jos se on ollut hetken kunnossa ja taas kremppaa, niin sitten huomioimme kehon tarpeita takautuvasti, ennakoivasti unohdamme koko kapistuksen. Kehon. Mietipä, miltä tuntuu, kun olet uupunut - tai epätoivoinen, iloinen, hämmästynyt... Tunteet heijastuvat kehoon, ja jokaisella tunteella on omanlainen kartta. Asiasta on tehty ihan tiete

Äänenkäyttö on henkilökohtaista, se on ainutlaatuista, ja samalla hyvin herkkää ja haavoittuvaakin.  Tiedät ehkä tunteen, kun tärkeällä hetkellä ääni sortuu, tarttuu kurkkuun ja sanomasi hukkuu johonkin katkeilevan äänen taakse.  Minä ainakin tiedän tunteen. ​  Olipa kyse laulamisesta tai puheen pitämisestä, äänenkäyttöä voi ja kannattaa harjoitella. Samalla tavalla kuin mikä tahansa taito, myös kestävä ja luonnollinen äänenkäyttö on opittava taito. Takana ei ole mitään mystistä tai erityslaatuista lahjakkuutta vaativa taito, äänenkäytön harjoittamista voi verrata lihaskuntotreeniin: treenaat oikeita asioita, ja huomaat jonkun ajan saaneesi tuloksia aikaan. Kyse ei siis ole siitä, etteikö kaikki meistä pystyisi olemaan luontevia äänensä kanssa, jotain muuta on siis taustalla. Meillä monella suomalaisella se taustatekijä on  häpeä  - häpeä siitä, millaisia olemme, miten käyttäydymme, miten toimimme tai esiinnymme, vertailemme itseämme muihin, ja etenkin niihin ruotsalaisiin, joilla kaik